Eilen kirjoitin lokikirjoituksen Vene 17 Båt -messujen rakentamistunnelmista. Tänään ehdin ottamaan myös muutaman kuvan. Kuvat avautuvat isommiksi klikkaamalla.
Eilen kirjoitin lokikirjoituksen Vene 17 Båt -messujen rakentamistunnelmista. Tänään ehdin ottamaan myös muutaman kuvan. Kuvat avautuvat isommiksi klikkaamalla.
Venetohtorin työ ei ole pelkästään veneiden korjaamista ja huoltamista, vaan siihen kuulu myös paljon muuta. Tänään vuorossa on ollut Vene 17 Båt -messujen rakentamista, joka jatkuu aina perjantaihin saakka, jolloin messut aukeavat.
Saapuessani messukeskukseen puolilta päivin olo oli kuin viimeisellä rannalla. Edellisen tapahtuman jäljiltä halli viisi oli autio, mitä nyt lattioilla oli vielä hieman roskaa, jota lakaisukoneet pyyhkivät edeltämme samalla kun viimeisiä kokissormia kärrättiin pihalle. Assembly-pelitapahtuman viimeisiä rippeitä siivottiin venemessujen alta nopeasti pois.
Messukeskuksen tunnelma on vielä autio ja hallit huutavat tyhjyyttään, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa on viimeistään torstaina messuständien ympärillä jo täysi tohina. Messujen rakentaminen alkaa aina nollasta ja tyhjät hallit ovat aavemaisen tyhjiä. Vene veneeltä paikat täyttyvät ja messuständit rakentuvat. Ilman messuvieraita olo on kuitenkin vielä puolinainen, sillä iloisesti ympärillä pyörivät ihmiset tekevät messut.
Aloitimme rakentamisen ensimmäisten joukossa ja pikkuhiljaa halliin saapui tuttuja näytteilleasettajia. Autot toisensa jälkeen tuovat osastoille tavaraa. Joka vuosi ständit rakentuvat lähes samassa järjestyksessä. Isoimpien osastojen rakentaminen alkaa jo alkuviikosta, pienempien hieman myöhemmin. Toiset rakentavat kaiken itse, toiset tilaavat messuosastonsa palveluntuottajalta. Sitten on niitä, joille ständit ja rakentajat tulevat maailmalta edellisiltä messuilta. Näitä ovat erityisesti elektroniikkavalmistajien osastot.
Tarvikepuolta rakentaessa huomaa, että myös venehalleissa on täysi tohina päällä ja kotiin ajaessa Turun väylää vastaan tuli venerekkaa peräjälkeen. Isoimmat veneet ovat saapuneet jo viime viikolla hyvissä ajoin messukeskuksen ulkokentälle odottamaan. Sieltä ne siirretään heti ensimmäisenä sisään, jonka jälkeen pienemmät seuraavat perässä. Venehallissa vallitsee tarkka aikataulu ja järjestys, miten veneet menevät sisälle. Monen tonnin painoiset huvipurret vaativat eri tavalla logistista suunnittelua kuin pienemmät varusteet.
Tänä vuonna messuilla on uusi näyttelypäällikkö. Håkan Löfgren jäi eläkkeelle edellisten messujen jälkeen ja nykyään toimea hoitaa Tomi Frick. Viimeisimmän Vene-lehden haastattelussa hän totesi seuraavasti: ”Tässä on sellainen jänne perhetunnelma. On pitkiä työsuhteita tai pienessä piirissä vaihtuneita työtehtäviä, ja melkein kaikki näyttävät tuntevan toisensa jo todella pitkien aikojen takaa. Vaikuttaa siltä, että joka kerran on venealalle tullut, ei sieltä halua koskaan lähteä pois.”
Minulla on vähän sama fiilis. Torstaina tai viimeistään perjantaina saapuvat kaikki messuilla työskentelevät paikalle. Monilla on vuosien kokemus ja sitä on usein naurettu, että katsotaan mille osastolle kukin menee. Vaihtuvuutta alan sisällä on sen verran. Ensin rakennetaan osastot ja sen jälkeen jaetaan henkilökunta osastoille! Olen työskennellyt messuilla eri osastoilla vuodesta 2005 lähtien ja tuttuja on paljon aina messukeskuksen vahtimestareista lähtien. Iloiset tervehdykset kaikuvat hallien eri kulmissa kiihtyvään tahtiin. Näyttää siltä, että lähtölaukaus kauden ensimmäiseen tapahtumaan on kajahtanut vielä toistaiseksi autioissa halleissa.